Mutta tajusivat he toki vielä asian niin selkeästi kuten yleensä voivat.
— Vot morsian… Oikea, tolkutti Osiippa. Iivana katsoi morsiantansa, hymy repesi, laajeni, anasti kasvot kaikki. Nenä punoitti.
— A-haaaa! veti hän ja Ropotille selitti:
— Vot, Ropotti, oikea eukko… Vot sinulle!
Mutta eukko vaati korvausta, aivan jo kiroten:
— Jei bohu vaadin!
— Kuin?… Muori?… Mistä vaadit? Eh? peräsi Iivana.
Ja leski:
— A vot!
Hän selitti, kaikelle väelle ihan valitti: