Ja kun eukko yhä yritti valittaa, tulistui hän ja karjasi:
— Kuuletko mitä sanottiin!… Käske ukon takaisin suudella ja!… Ulos!
Eukko ihan säikähti ja pakeni. Syödä tuo oli.
Mutta ukko Durnjakinin asia onnistui, jo niiden kenkätöidenkin takia. Lakkia molemmin kourin alamaisesti pidellen hän viisaasti alkoi, johti, puhui niistä kenkätöistä, vihjaili, että hän vaikka ilmaiseksi ne nyt tekee ja sitte jo meni asiaan: Valitti että Iivana on hänenkin muoriaan suudellut.
— Vot totta, teidän ylhäisyytenne … suuteli tarkoitan, selitti hän.
Mahomettilaisiksi, merkitsee, teidän ylhäisyytenne!
Ja pristavi alkoi suostua laskien niitä kuin kengäntekopalkkoja.
Pelitappiokin tuo korjautuisi sillä… Hän tutki jo asiaa.
Ja nyt ukko vielä ne paransi valittaen:
— Ja, vot… Teidän ylhäisyytenne, vot, sanoo … että ainoastaan sukuisuus sanoo…
— Mitä?
Mutta ukko: