— Kah!… Tuota… Ropotti!
— No!… Kunnia sinulle Luoja, rakas taivaallinen Isä! huokasi silloin Iivana hartaasti, vilpittömästi ja teki ristin merkin. Eilistä tappeluansa he eivät ihan selvästi muistaneetkaan, eivät nyt vielä, sillä päätä pakotti tulisesti.
Istuttiin siis, kökötettiin. Nyt muisti Iivana eilisestä tappelusta jo lisää. Hän peräsi sen ryssäksi-haukkumisen johdosta, kun hän ei sitä ollut ymmärtänyt:
— A, vot ryssä?… Niin että mitäs hän, tarkoitan, merkitsee ryssä?…
Pirun ryssä?…
Ropotti joutui pulaan. Hän muisti nyt illalla haukkuneensa.
— Tuota, tapaili hän, sotkeutui ja pulassa tokasi:
— Häh?
— A, vot, ryssä? selvensi Iivana viattomasti.
Täytyi kokea. Ropotti kierteli, tolkkasi:
— Tuota, nyt… Niin jotta nyt tää … ryssä?… Häh?