— Ka… Se… Vot.
Selviä nuo ne asiat olivat jo. Ainoastaan uskontokysymys vielä hämärsi.
Sitäkin siis Iivana peräsi:
— Ja entäs usko?… Niin että mikä usko tshuhnan kansalla on? peräsi hän…
— Ka… Tuota…
Iivana silloin sinne taakseen aivan tenäsi:
— Oikeauskoinenko … vai kalmukki … kiinalainen tai mohametaani?…
— Vot mohametaani! nosti hän sormensa pystyyn kuin merkiksi: Vot!
Ja Ropotti koki panna liikkeelle uskonnollisen tietonsa, tolkutti:
— Usko tää … ristinusko tarkoitan … niin että … usko kuin usko, tokasi hän lopuksi ja alkoi nyhtää ruunaa ja torata sille, että enemmästä selityksestä pelastuisi.
Ja Iivanakin tyytyi saamiinsa, mukaili: