— No… Tshort hänestä!… Usko kuin usko ja … Ropotti kuin
Ropotti… Vot!
Mutta kun he saapuivat Iivanan kotiin, keitätti Iivana teet, haetti kisällillä viinat ja kun oli ryypätty ja teetä hörpitty, kertoi hän kisälleillekin koko jutun ja varsinkin sen porsas-leski-lääkäri-leikkaaja-jutun. Ja hänellä oli taas hauska ja hymynsä repesi ihan äärimmillensä ja rauhallisena kukoisti pulpukkanenä niine mehevine rypäleinensä.
— Vot juttu! nauroi hän onnellisena ja Ropotti tupakoi märkänä ja siksi oli Iivanalla yhäkin hauskempi olo.
Ja lopuksi selitti hän sälleillensä toimessaan, perinpohjin, mikä erotus on varsinaisen tshuhnan ja suomalaisen välillä.
— Tshuhna, vot, selitti hän. On, puhun teille, mukurainen ja vaimoon
lankeava ja … merkitsee, viinaan menevä niinkuin venäläinenkin a…
Oikea suomalainen taas, merkitsee, hän on viisas ja vot, Ropotti…
Ropotti eikä Pipotti… Vot!
Hän heittäytyi sänkyyn selällensä ja nauroi taas Ropotin erehdykselle että vatsa lekkui, ja todisti:
— Vot, Ropotti!… Vot mikä oikea ja viisas kansa, oikea suomenkansa ja ei tshuhna… Vot!