"Mutta kun sitä kuka perunaa kylvää niin… Se pitäköön myös potaatit hyvänänsä!"
Niinpä kyllä. Kun on kerran hankkinut itsellensä pojan, niin … kantakoon myös sitä kuormanansa. Sitä hän nurkui. Hän oli jo keskiselällä. Aallot lekuttelivat venettä tasaisesti, ja kuin ilkkuen viiletti airo perästä.
Ja nyt johtui hän mietiksimään niitä syitä, joista pojan kelvottomuus johtui. Niinpä hän arveli ja päivitteli:
"Siinä on ollut vain … vörklööri… Heipleiraus ja vörkrööli…"
Kurinpuute, tai joku semmoinen.
"Mutta sehän se Katriina kun!"
Se heidän loiseukko; se se oli muka aina estänyt, kun hän oli lain parakraahviin turvautuen aikonut kasvattaa poikaansa kurituksessa ja herrannuhteessa.
"Hänklätti siinä aina välissä jotta… Ja niin se aina jäi…"
Se vitsan antaminen jäi, tarkoitti hän, Katriinan takia. Eukko siis oikeastaan syyllinen, jotta:
"Ka!"