Ja omituista! Nyt näet suuttui ukko, sillä asia harmitti ja kiukutti häntä:
"No!" ärähti hän vastaan ja jatkoi vihaisesti: "Niin jotta senkö kehnoa sinä siitä kyselet!… Ikäänkuin et sitä jo näkisi!"
Vappu kauhistui, varsinkin kun mies oli aivan tuntematon. Hulluksi hän sitä luuli ja juoksi kirkuen ja parkuen tupaansa pakoon.
"Tuo akan hylky!" harmitteli Massinen sen kirkumista, pääsi jo rantaan, veti veneen kuiville ja alkoi taivastella itsellensä vaatteenpuolta.
"Kun nyt tässä ensi hätään saisi vaikka mitä niin… Tottapahan sitten talosta saa paremman!" päätteli hän, jopa vahvistikin:
"Ka…"
Ei siis erikoista hätää:
"Ainahan se Luoja lykyn laittaa!"
Ja niinpä alkoi hän etsiskellä kuivamassa olevien alusvaatteiden joukosta.
Mutta onni ei ollut aivan suotuisa, ei tosin aivan armotonkaan. Vappuhan oli näet leski, ja luonnollisesti ei hänen liinavaatteittensa joukossa sopinut silloin olla mitään luvatonta. Löysi Massinen sieltä kyllä housut, mutta Vapun siveellisyyden kunniaksi täytyy mainita, että ne olivat Vapun omat nimettömät, ristiraitaisesta, punaisenkirjavasta, heleänvärisestä kankaasta tehdyt lyhyet, väljät leuhuttimet, jotka ulottuivat Massiselle paraiksi polveen asti. Epäröiden mittelikin ukko niiden pituutta, mutta mikäpäs siinä auttoi. Täytyi alistua.