"Ka!" päättelikin hän. "Housut kuin housut."
Ja niin hän vetäisi ne jalkaansa ja arveli vain että:
"Parempi hädässä vähäkin kuin ei mitään…"
Ka. Ja niin oli se puoli miestä autettu. Takki vain puuttui.
"Kun saisi nyt vielä mitä yläpuolen peitteeksi niin…" taivasteli hän ympäriinsä ja hoksasi Vapun pellavamaalla töröttävän variksenpelätin. Sen yllä oli Voutilais-vainajan risainen hylkytakki ja päässä riihilakin repale. Kursailematta hän riisui ne puumieheltä, puki yllensä ja niin oli valmis työntymään morsiustaloon.
"Tottapahan siellä sitte onni ilveensä näyttää", arveli hän rauhallisena ja niin alkoi nousta mielitiettynsä taloa kohti.
* * * * *
Sydän kurkussa oli Vappu akkunasta tarkastellut oudon miehen vielä oudompia vehkeitä. Nähtyään hänen alkavan kohota taloon oli hän kauhuissaan paennut pois hakemaan apua kylältä. Ainoastaan ruoti-ukko oli jäänyt tupaan.
Ja pian hän ystävystyikin ruoti-ukon kanssa. Kun se häntä alussa ujosteli ja pelokkaana arkaili, rohkaisi hän sitä siten, että itse kysyi ukolta kuulumisetkin. Pulasta puheen alkuun pelastuakseen hän näet niin tehneeksi tuli ja nyt jo samasta syystä tiedusti:
"Ja terveenäkös sinä muuten olet elänyt?" Ja ukko mieltyi. Eivät häneltä muut olleetkaan noin kyselleet: aivan kuin omaiselta ja sukulaiselta.