"Ei tässä erikoisempia vaivoja ole ollut… Paitsi minkä näitä sivulihoja vähän kolottaa", puheli hän jo vastaan, rohkaistui, mieltyi vieraasen. Puhelu jatkui. Nyt ruoti-ukko jo uskalsi arvella:
"Mutta sitä minä vaan ihmettelen tässä jotta… Nämä sinun housut…"
Siinä sitä siis oltiin. Ei auttanut muu kuin hakea jotain:
"Ka!" tapaili hän ja haeskeli sanat: "Niin jotta eivätpähän nää erin häävit ole, mutta… Niin jotta mikä ei ole häävi, se ei ole vielä jäävi, ja toisekseen…"
Paras se oli sanoa totuus, ainakin osapuilleen. Ja niinpä hän ilmoitti:
"Niin jotta kun siinä matkalla sattui vähä semmoinen… Tää nyt … lörö…"
"Ka… Sattuuhan sitä aina … kulkijalle!" uskoi ruoti-ukko sen, sytytti piipun ja vieläkin asiaa ihmetellen kysäisi:
"Niin jotta lörökö sinä sanoit … jotta tuli?… Kun niin ihmeellisesti kuuluit veneelläkin purjehtineen?"
"Ka…"
Mutta täytyihän se sekin purjehdus-asia valaista. Ja niinpä hän selittikin: