"Niin jotta kun rakkaus on kerran rikutettu, niin… Niin se on joo…"
Tietysti. Kohtaloon hän luotti.
Mutta sävyisästi kohteli päiväkäskylle uskollinen poliisi häntä edelleenkin. Hullua hyvällä tuulella pitääksensä hän alkoi nyt sille kertoa kuten lapselle sotilaskomennon asioita. Hän selitteli:
"Sotaväessä sitä tehdään kapteenille kunniaa näin … kädellä!"
Hän näytti: teki kunniaa ukolle ja jatkoi:
"Näin nostetaan ensin käsi ohimoon ja sitte ärjäistään: Herra kapteeni!" karjaisi hän niin että metsä soi.
"Ka!" oli ukko ymmärtävinänsä,
"Joo!"
Ja taas hän selitti:
"Mutta kentraalille karjaistaan niin kovasti että pöksyt putoavat että:
Jumal'antakoon, herra kentraali!"