Korpi vain raikui, kun hän kunniaa tehden sen karjaisi.
"Ka", osoitti taas ukko ymmärtävänsä. Poliisi täräytti siihen "joonsa" ja ryhtyi nyt hullua hyvälle tuulelle narrataksensa kertomaan sille ihmettä. Hän puheli:
"Mutta se onkin jo vähä iso herra, se sotakentraali."
"Ka… Eihän sen korkean passaa ihan matala olla!" Niin myönsi ukko, ja nyt jatkoi poliisi:
"Se on, kehno, jo niin iso herra, jotta kun sitä katsoessaan keikistää päänsä näin, ihan kekkaan" — hän keikisti siinä päänsä — "näin kun keikistää päänsä, niin vähä vain siintää silmiin sen päätä sieltä pilvien rajasta."
Ukko kuunteli tyynenä. Poliisi jatkoi:
"Ja sinne asti kun sitte pitää sille karjaista jotta…"
Kunniaa hän taas teki hullun mieliksi ja karjaisi:
"Jotta: Jumal'antakoon, teidän korkeasukuisuutenne, niin!"
"Ka… Niin!… Niin jotta tarvitaanhan sitä sodassa kentraalia ja … raamatussa profeettaa."