"Noo!… Nyt sen kuulet!" ilkkui silloin voitokas ukko pojallensa ja lisäsi kutittelevan:
"Mitäs nyt sanot!"
Ja totisesti oli poika nyt kuin voitettu. Hän vaikeni synkkänä, ja rauhallisena alkoi nyt ukko hänelle selittää:
"Niin jotta siitä luusta se Herra teki sen ensimäisen akan, ja siitä taas rupesi sikiämään yhä uutta ja uutta akkaa, niin jotta… Jotta sitä tavaraa nyt riittää joka miehelle ihan silmiä ja korvia myöten, niin jotta…"
Jotain siitä selityksestä vielä tuntui puuttuvan. Ei hän oikein varmasti tiennyt mitä, mutta tapaili toki sitä puuttuvaa ja löydettyään sen tokaisi lopun:
"Niin jotta se on… Se on niinkuin kirjoitettu ja tallelle pantu on."
"Ka-a!" myönsi Löppönenkin sivullisena ja todisti:
"Ka niin… Niin jotta se on … yhtä luuta vähemmän Aatamin kylessä…"
"Ka… Niin… Yhtä…"
"Ka yhtä!"