Vallesmanni miltei mietiksi:
"Jaa no… Hm!"
"Ka!… Niin!… Heiluilailee…"
* * * * *
Niin.
Mutta oli siinä niin laajassa pöytä- ja syytöskirjassa parempaakin, ja juuri paras se nyt ukon mielestä sitä pahinta oli… Sitä hän ujosteli ja koki syrjäpuheilla sotkea, ja se painosti, koska jalassakin olivat niin ilmeiset ja kiusalliset todistuskappaleet kuin Vapun punakirjavat housut.
Ja juuri sitä kohtaa tutki nyt vallesmanni, tutki ja yski omituisesti ja luki ja taas yski. Nyt se taas sieltä kuin itsekseen tapaili:
"Ja … sekä että … hm!… Ynnä alastomana… Ilko-alastomana…
Hm!…"
Ei voinut ukko. Hän tarttui ja puheli:
"Ka… Tuota jotta… Niinkuin jo sanoin, niin se on… Se on… Peruna aina on potaattia parempi!" tokaisi hän muun puutteessa ja…