"Ka… Mutta…"
Ja hän tutki syytöskirjaa edelleen:
"Lato… Polttanut ja…"
Mutta oitis selvisi sekin. Ukon puheesen luotti vallesmanni. Ja hyvillään puhelikin ukko:
"Mutta oli se aika kokko… Kun se palaa lekotteli keskellä Herran kirkasta päivää!"
"Mhyy!… Ne ovat pojan-paholaiset sytyttäneet tupakoidessaan!" kuittasi vallesmanni lyhyesti koko kokon. Yhtä vähällä hän kuittasi niiden herraspoikien kurittamisen. Arveli vain ukolle:
"Ei se patukka herraskakaroillekaan pahaa tee…"
Aivan hän vetosi omiinsa ja puheli:
"Tääkin minun pojan-hunsvotti… Tarvitseisi ruuan asemesta kolmasti päivässä patukkaa, kun… Eilenkin rietas… Olivat löytäneet pappilan ryökkinän tekotukan ja… Sitoivat, hylyt, sitte sen letin piiskansiimaksi kepinnenään ja alkoivat piiskata lampaita…"
"Ka!" myönsi ukko ja jopa selittelikin: "Niin jotta se on aina se Eevan tukka se… Se joka heiluilailee ja mieltä viepauttaa hamasta… Hamasta Aatamista asti…"