Eikä sillä vielä hyvä. Umpimähkään tarrasi hän isänsä puolesta erään aivan syyttömän pojan niskaan, ja tappelu oli heti valmis. Ei siis ihme, että papin, jonka lauma oli näin hylännyt, täytyi jo pyytää ruununmiehen apua tässä Herransa asiassa.
Ja vallesmanni auttoikin. Hän näet kehoitti ukko Massista:
"Niin että jos nyt isäntä menee kirkkoon ja … siunaa siellä itsensä… Matkan vaivojen jälkeen!"
Ja ukko oli kuuliainen esivallalle, vaikka häntä oikeastaan hirvitti nyt koko kirkko ihmisten tähden. Laumassa riensi väki hänen jälestänsä, ja niin täyttyi temppeli palvelevalla kansalla. Ukko Massinen istahti poikinensa ovensuupenkin päähän, ja hartaasti hän kuunteli voimallista saarnaa.
Sillä todellakin oli nyt saarna voimallinen. Väki näet pyrki vilkuilemaan Massisen puoleen, ja kääntääksensä kuulijoiden sydämet samaisesta Massisesta takaisin Herraan saarnasi pappi aivan kuin olisi henki antanut hänelle nyt voiman korkeudesta. Hän selitteli autuuden sukupuuta. Hän julisti voimallisesti:
"Sillä niinkuin Aabraham siitti Iisakin ja…"
Mikä oiva saarnanaihe! Saaran uskollisuus ja kaikki humisi korvissa ihanana.
"Jospa mekin, Herra, oppisimme ja jospa mekin etsikkoaikamme ymmärtäisimme!" yleni pappi.
Ja taas hän otti aiheesta ja julisti:
"Ja Iisak taas siitti Jaakobin ja…"