… "Egyptiin möivät ja", huusi hän, "ja niin on, Herra, meidänkin autuutemme sukupuu hamasta Aatamista ja tähän päivään asti tallelle pantu!" julisti hän voimallisesti selväksi koko autuuden asian ja tien.
"Aamen!… Aamen te sokiat ja te juuri ynseät sydämestä! Herran nimeen aamen!"
Ja voimallisesti kuin taivaan pasuuna alkoi lukkarikin puhkua sisältänsä jotain pitkää lähtövirttä. Ukko Massinen, joka oli koko ajan pitänyt varansa, huomasi silloin ajan tulleen ja livahti yks-kaks ulos, toivoen siten pääsevänsä uteliaasta väestä rauhassa eroon.
Mutta eipäs. Kirkossa syntyi hänen lähtiessään aivan yleinen pakokauhu, ja tyhjille seinille sai lukkari veisata neljä viidettä osaa lähtövirrestä.
* * * * *
Mutta onnellisesti hän toki pääsi suoriutumaan. Kunnon vallesmanni oli aavistanut, että väki rupeaa turhia utelemaan, ja oli satuttautunut ukon avuksi. Aivan kuin ohimennen neuvoi hän väkeä ajamaan ja kulkemaan erästä toista tietä myöten, ja tietysti vallesmannin sana tehosi.
"Sieltä on teille parempi ja suorempi tie!" valehteli hän vain väkijoukolle rauhallisesti ja puheli Massiselle rauhoittavaa:
"Ei Massinen huoli tästä erikoisia, sillä… Ei puhuta kellekään mitään koko jutusta."
"Ka."
Kiitollinen oli ukko esivallalle ja siinä pulan ja kiitollisuuden rajamailla tapaili: