"Niin että… Että se on seurakunnan onni, kun on hyvä vallesmanni ja esivalta ja… Ka…"
"Jaa, no!" kainosteli vallesmanni, mutta ukko vahvisti:
"Ka…"
Mieli aivan suli. Hän jatkoi:
"Ka niin jotta… Jotta sehän se on pääasia kaikissa retkissä, jotta…
Jotta mies konnullaan kestää…"
Oikein.
"Kai" todisti sen vallesmannikin oikein sanotuksi. Miesten mies oli ukko Massinen. Sulaneena jatkoi se:
"Kestää konnullaan ja… Ka niin jotta se usko ja … luja ja viisas esivalta…"
"Jaa… No." Hyvää se teki vallesmannille tämä ukon puhe viisaasta ja hyvästä esivallasta.
"Ka niin… Niin… Jotta luja ja armollinen esivalta ja" … toisteli vain matkavalmis ukko ja selitti: