"Ka … eipä tässä mitään erikoisia kuulu… Paitsi että… Että ensimäiset tulevat aina viimeiseksi", syventyi hän siinä pulassa selkeyttä sotkemaan. Mutta yhä hymyilevämmin mitteli Väänänen housuja katseella. Ei toki kuitenkaan pääasiaansa unehuttanut, vaan tiedusti muka kuin ohimennen:
"Niin että etpä tainnutkaan palata … kaupungin kautta?"
Ei. Tai oikeastaan ukko selitti sen puutteen näin:
"Mutta kunpa eivät sattuneet viinakaupat olemaan auki niin… Ei tullut ostetuksi."
Ikäänkuin vaiettiin hetkinen.
"Helakkaväriset housut… Näytäppä noita!" tunnusteli nyt jo Väänänen ukon ihmeellisiä housuja aivan käsillä koettaen. Oli hieman ilkeä olo. Täytyi siis jotain keksiä, ja niinpä selitteli ukko:
"Ka… Sattuivat niin kuumat ajat jotta… Niin ostin nämä löyhäkämmät housut!"
"Mhyy… Löyhäkämmät housut!" tekeytyi Väänänen viattomaksi muka.
Pahus!
"Ka…" tapaili ukko pulassa. Ja koki:
"Niin jotta… Että se on, kuten sanottu niin… Jotta se on kuu kiurusta kesään ja että…" Kaikki oli siinä kiireessä mennä sekaisin. Väänänen vain hymyili ilkeästi.