"Eipäs tarvita!" tenäsi vain itsepintainen poika entistä tiukemmin.
Ukko jo suuttui.
"Kehveli!… Mistäs niitä lapsia silloin tulisi!" oli hän jo kirota.
Mutta tanakkana uhitteli poika:
"No tulisi kyllä!… Ja vaikka mitä tulisi…"
"Mhyh… No… Perhana!" kiukustui ukko.
"No tulisi kyllä!" yltyi poika uhittelemaan ja tenäsi jo katkerana:
"No niin kyllä tulisi…! Ja aikaihmisiäkin tulisi ja … taloja ja … järviä ja … peltoja ja… Ihan vaikka mitä tulisi…"
Ukkoa alkoi moinen uppiniskaisuus pistää kerrassaan vihaksi. Kehittyi ilmeinen kina.
"Luuletko sinä nyt sen asian tietäväsi paremmin kuin vanha virsikirja!" ynseili hän jo pojalle. Tämän sisu taas nousi vastarintaan kuten aina tämmöisissä tapauksissa.
"Luulen kyllä!" uhitteli se vain miltei itku kurkussa.
"Luulet!… Hyvähän sitä on sinulla!" halveksui hänelle isä. Tosissaan siinä puheltiin.