"Ilman sitä asiaa ei olisi sinuakaan!" uhkaili jo isä ja veteli savuja kiihtyneenä.
"Olisipas!"
"No!… Perhana!" kiivastui moisesta jo ukko. "Mistä helvetistä sinä olisit silloin maailmaan lentänyt! Ja siinnyt!"
"No vaikka mistä", ärjäisi poika vastaan ja jatkoi uhittelevaa, älytöntä:
"Uhallakin olisin lentänyt ja… Taivaasta olisin siinnyt ja … tuosta veräjästä ja puusta ja pölkystä ja… Ihan joka paikasta olisin lentänyt ja siinnyt" … koki hän hillitä katkeraa itkun tuloa.
Mutta nyt jo tuskastui isä ja halveksuen saneli:
"No nyt minä jo näen… Minä näen, että sinä et ymmärrä koko tästä asiasta vielä mitään, vaan että… Niin että se on sinulle kuin … niinkuin pimeys oli syvyyden päällä", raamatullistua töksähti hän selkeän valkeuden puutteessa. Mutta poikakin yltyi.
"Ymmärrätkös sinä?" uhitteli se yhä älyttömämpänä umpimähkäistänsä.
"No!… Saakeli!" julmistui ukko jo lopen. Mutta poika vain:
"Etpäs ymmärrä!"