"Paitsi että oli aikomus käydä ottamassa tälle pojalle emintimä", kiirehti silloin Massinen lisäämään, ja nyt se alkoi lappautua loppumaton, sillä Jysyrinen, jonka ajatukset pojan kosimismatkan johdosta jo muutenkin pyörivät naima-asioissa, takertui asiaan, halusi tarkat tiedot, ja niinpä hän takapuoltaan lieden edessä lämmitellen tiedusti:
"Vai niin on asiat!… Ja ketä tuota vielä niinkuin… homsheijataan?"
Hyvää se teki nytkin ukon sydämelle tämä puhe ja kysely. Kuin ylpeillen ja ujostellen hän kierteli:
"Ka, eipä sitä … paljon ketään erikoista…"
"Ka-a… Eipä sitä… Tätä erikoista…"
"Ka ei" … lapautti ukko savut, puhalsi ja lisäsi:
"Paitsi minkä vähän on silmällä pidetty tätä … paljasta Voutilaisen leskeä… Tään Antti Voutilaisen…"
Sen vainajan, eikä siis elossa olevan Antin leskeä, tahtoi hän asian selittää ihan selväksi, ja kun siitä tuntui vielä joku selvyys puuttuvan, lisäsi hän ilmoittaen:
"Niin jotta… Jotta se on lörkki…"
"Ka… Lörkkipä se!" tyytyi Jysyrinen siihen sanaan, joten asiasta jäi syrjäiselle nyt epäselväksi ainoastaan se pikku seikka, että mikä se "lörkki" on.