"Niin jotta mitä Pinnasia hän oli?"
Sortavalainen karvari, sai hän nyt tietää. Ja ukko myönsi alttiisti:
"Ka… Niitähän se…"
"Vaikka et ole tainnut tulla tuntemaan?" uteli Jysyrinen.
Ei. Ei tuntenut Massinen. Huoleti voi siis Jysyrinen ruveta selittämään. Niinpä kehaisikin hän jo:
"Sillä akalla sitä on tuotakin rahan-hunsvottia vähä ölisevämmin!"
Tiesi sen! Ukko Massisen mieltä alkoi tämä asia jo kiinnittää.
"Onhan sitä sillä!" myönsi hän jo semmoisella asiantuntijan valmiudella, että aivan lisäsi:
"Niin jotta nyt… Jotta onhan sitä rikkaalla rahaa ja … ja herroilla mahaa!"
Tyytyväisyyssavut hän imaisikin ja nyt jo lesken rahavaroista tiedusti: