"Kompeet ynnä… Ynnä höskät!" Jatkui yhä ajatus. Väkisin siinä innostui ylkämiehen mieli, jopa astuntakin taas kiihtyi. Kunpa nyt vain löytäisi lesken oitis käsiinsä, niin:
"Niin se olisi silloin rakkaus niinkuin… Niinkuin nyt että … että Paavali riepoitettiin ulos temppelistä!" täytyi taas selkeyssanat pyhästä raamatusta ottaa. Asia oli siis kaikin puolin selvä ja valmis.
Mutta yhtäkkiä muisti hän taas pojan. Sillehän sopi nyt ilmoittaa tämä iloinen asiankäänne. Hän pysähtyi äkkiä, kääntyi ja kysyi rutosti:
"Entä mitäs sinä tästä asiasta arvelet?… Kun minä tään pyöräytinkin näinpäin, jotta…"
Poika katsoi häneen ymmällä, silmät suurina ja otsanahka kureessa.
"Ka niin jotta… Jotta vaihtaa sipasin tään Vapun tähän … Hildaan…
Tään karvari Pinnasen leskeen", koki ukko silloin selittää.
Ei poika älynnyt. Epäluulo alkoi taas hiipiä mieleen kuten aina. Mitähän se ukko taas! Kunhan ei vaan ongenostosta näillä metkuillaan alkaisi perääntyä!
"Se on aikanaan parempi varansa pitää kuin sitte."
Eiköhän se vieläkään ymmärrä, koskapa katsoo muljottaa. Hän koki selittää lopullisesti, tapaillen:
"Ka niin että… Että ii sano ii on aina ii!…"