"Enkä pujota asetta… Kun et onkeakaan osta!"
"Onkea!… Kehno!" suuttui ja tuskastui monesta syystä malttamaton sulhas-ukko ja koki selittää ynseillen:
"En paremmin sano!… Niin jotta … mitenkä minä sinulle onget ja koukut ostan… Täällä ristikon takana kukkuessa!…"
Asema oli ikävä ja tukala. Ukko jo selitteli aivan valittelulla:
"Poliisiherran pirut kun näet… Sanoivat vaan jotta se on … jämpti… Jotta se on tuomiopäivään asti jämpti."
Mutta ei vieläkään poika ottanut älytäksensä. Katsoi vain vihaisena, epäluuloisena. Ukko miltei raivostui.
"Niin jotta se on jämpti!" tenäsi ja tenäsi hän yhä suuttuneemmin, mutta:
"Eipäs ole jämpti!" töyskäsi poika vastaan ja uhitteli:
"Ja vaikka miten jämpti olisi, niin en vaan pujota asetta. Jos et osta onkea!"
"Paholainen!"