"Mutta eipäs ollut pois!"
"Saakeli!"
"No ei kyllä."
Mene nyt selitä sille! Sotkeutuneena, vihastuneena, Hildan taloon menoa peläten se vain tenäsi vastaan, ja niin oli sukeutua uusi, vaikeasti ratkaistava väittely.
* * * * *
Mutta aivan odottamatta selvisi nyt asia. Paikalle näet osui tulemaan se Hildan kihlattu sulhanen, Jysyrisen poika. Se oli käynyt ostamassa kihlajaisväelle tupakkaa — sillä tänään olivat julkiset kihlajaiset — ja oli nyt paluumatkalla. Ukosta tuntui mies miltei sukulaiselta. Olihan se hänen Hildansa vieras, kenties sukulainenkin.
Ja tämän Jysyrisen tulo se nyt keskeytti isän ja pojan välisen puhelun, estäen siten väittelyn sukeutumasta.
"Ka!…" ilostui ukko ja jatkoi Jysyriselle:
"Niin jotta sinähän se olet se mies … joka oli eilen sen karvarin lesken luona?"
"Ka-a!" laiskotteli Jysyrinen ja myönsi: