"Jonkunhan sitä täytyy iletä minunkin housuissani miehen sijaisena olla!"
"Ka!… Jonkun!" mukasi ukko ja alkaen puhella tästä viivähtämisestään, s.o. kopissa-olostaan, hoksasi hän siinä jo selittää:
"Tulin viivähtäneeksi yli yön kun…"
Mutta löysi hän sopivan syynkin ja antoi tulla:
"Kun oli näet sen … sen nyt Jussi Väänäsen asia toimitettavana niin… Nää herrat…"
Ne ainaiset kiusanhenget! koki hän niille varmuuden vuoksi aivan suuttua ja kertoi:
"Aikoivat ruveta herrat siinä asiassa kettuilemaan ja … Linkslankaria aikoivat ruveta selvässä asiassa tekemään, mutta…"
Arvasihan sen.
"Siitä tuli heille itselleen pietti!" kehaisi ukko voittoansa.
"Herroille itselleen pietti."
"Ka-a… Mikäpäs siinä muu!" Ei näet vaivautunut Jysyrinenkään säälimään sen enempää Sortavalan herroja. Ukko mielistyi häneen. Miehestähän voi saada puhemiehenkin. Niinpä tarjosikin hän sille ryypyn ja alkoi jo pyyntöänsä valmistaen selittää: