Mutta se päästi ukon sisun puheen alkuun. Hän alkoi pojalle torailla:
"Sinä, poika, kuule elä hänklänkrää!"
Pikku Habakuk moisesta hölmistyi yhä epäluuloisemmaksi ja muljautteli vihastuneita silmäyksiä. Taas vaiettiin. Taas jatkoi ukko toraillen:
"Sinä sanot jotta norkki, mutta… Mutta se ei ole norkki!" raivostui hän. Mutta se auttoi pojankin ääneen.
"Onpas norkki!" panna tokaisi se jo vihaisena vastaan, tosin arkaillen, asiasta mitään älyämättä. Molemmille oli kaikki jo yhtä epämääräistä kuin se "norkki" ukolle itsellensäkin. Sukeutui väittely.
"No on kyllä norkki!" tenäsi vihastunut poika jo kuin itkua hilliten.
Mutta ukko puolestaan tiukkasi uhittelulla:
"Mutta entäs kuritusparakraahvi!"
Niihin isän vitsa-oikeuksiin hän siis jo taas vetosi.
"Niin jotta sitä saa isä antaa patukkaa jotta… Jotta vonkuu!" selittää uhitteli hän sitä lakipykälää.
"Mutta etpäs saa!"