Mies moisesta äkeästä puheesta hölmistyi ja tolkutti:
"Ka… Niin jotta tietäähän sen tää… Ka tää kuka nyt on itse vaimo Israelissa!" sotkeutui hän vahingossa omaksi edukseen. Ukko oli kaikkein pahimmasta siis jo pelastunut, ystävystyi Hildaan, pelastajaansa, ja nyt jo rohkeampana jatkoi, asian peitteeksi tapaillen:
"Ka niin…"
Hän imaisi savut, selviytyi ja lisäsi jatkon:
"Niin jotta niistä kaloistahan minä arvelin, sillä… Sillä särvintähän se sielukin vaatii…"
Ja siitä herahtikin nyt apu. Eräs vieraista näet, luullen olevan puheen oikeasta kalakaupasta, kysäisi:
"Onkos tää toinen vieras kalakauppias?… Niin jotta tää sinä nimittäin?" selvensi hän itselleen ukolle.
"Ka", myönteli tämä. Ja lisäsi ylimalkaisen:
"Kun sitä kuka järvenrannalla elää, niin se aina … järvivettäkin näkee!…"
"Ka… Niinpä sitä!"