Ja niin alkoi tukala asia helpoittua. Nyt kykeni ukko jo valehtelemaan:
"Tää poliisiherra se tää vain tahtoi niitä … kaloja ostaa jotta…"
Sanoista oli köyhyys.
"Jotta", rikastui hän toki. "Jotta se on herrojenkin mahaan pantu sekä sisään- että uloskäyminen… Kalallekin nimittäin", filosofeerasi hän jo ihan ajatusrikkaana.
"Niinpä se!" mukasi äskeinen kysyjä, ja toinen lisäsi:
"Ka… Sopiihan sitä … herrojen mahaan … kalaa jos kuorettakin…"
Ukolle se oli hyvä sanoma. Ihan oli kuin voita vehnäselle, että pääsi nyt pulasta pelastuakseen kiinni johonkin, vaikkapa herrojen isoon mahaan. Halukkaana hän siis myönsikin:
"Ka… Nehän ne aina tätä alamaista kansaa… Ne herrat!"
Ja synkkänä hän tupakoi, puhui, synkistyi ikäänkuin muka herroille ja jo niitä sadatteli, selittäen:
"Panevat raskaat maanvaivat ja verot kansalle ja…"