Ja niinpä hän tekikin jo lähtöä. Ryyppy elelehti hiemasen päässä, niin että antoi hitusen puhetuulta, mutta humalaa hänessä ei ollut pisaraakaan vielä.
"No!" alkoi hän jo hyvästellä voitokasta kilpakosijaansa. Isällisesti selitteli hän sille erojaisiksi:
"Niin jotta tuota… Tää nyt … tää avioliitto sinulle!" tapaili hän toimessaan. Hilda kuunteli aivan hartaana tämän vanhan miehen viisaudensanoja.
"Avioliitto tuota!" jatkoi ukko sulhaselle: "se on… No…"
"Ka!" myönsi laiska sulhanen sen todeksi. Ja eräs miehistä vahvisti:
"Ka niinpä se on … Tää avioliitto…"
Se oli selvä. Ukko imaisi savut.
"Se on vähä simppeli laitos … avioliitto!" vahvisti toinen mies sillä välin. Ukko oli jo savunsa imaissut ja sanansa koonnut ja nyt jatkoi sulhaselle, neuvoen:
"Niin jotta se on pääasia rakkaudessa jotta eukko ei ole liian kerkeä ja häpräkkä ja jotta…"
Vieläkin sattuvampaa sanaa hän siinä etsi, ja sillä välin mukasi sulhanen velton: