Kaikki turhaa. Poika vain paatui ja ynsistyi ja tolkutti omiansa kuin älytön. Vieläpä uhkailikin:
"Ja vaikka sinutkin pitäisi kurissa ja… Poliisit ja herrat ja… Ihan kaikki pitäisin kurissa!"
"Syö!… Sanonko minä!"
"Syö itse!"
Oteltiin yhä hanakammin. Mutta äkkiä välähti taas ukon päässä viisaus.
Hän kysäisi rutosti:
"Mutta entäs kirjoitettu laki?… Se jonka alla on itsensä kuvernyörinkin nimi?"
Ja omituista! Se näet hölmistyttikin pojan taas äänettömäksi. Kai se tuli liika yhtäkkiä. Hän katsoi synkkänä ja niiskautteli epäluuloisena, epätoivoisenakin.
"No!" ilkkui silloin voitokas isä ja nyt jo jatkoi:
"Ja entäs sitten tämä: Se Pekka Kämäräinen?…"
Synkeä poika vain epäili ja vaikeni. Ukko sai jatkaa: