"Sekin näet pantiin oikeudessa ihan lain kautta antamaan pojalleen patukkaa… Kun se poika oli ilkeyksissään kivittänyt kirkon ikkunalasit rikki!"
Ainakin se nyt on lyövä todistus siitä, että isällä on oikeus antaa kuria.
"Ähäh!" kutitteli hän voitokkaana. "Niin jotta vieläkö nyt kinaat, jotta isällä ei ole laillista selkäänanto-oikeutta vaan… Niin jotta kaikki on vain maailmassa pelkkää … sumfatirallaata ja … heleijaa…"
Ja voitoniloisena riisui hän äkkiä paidat ja kaikki yltään ja kömpi ilko-alastomana veneeseen pestäkseen sen perästä käsin ennen uintiin menoa jalkariepunsa eli hattaransa.
"Kinaa mitä kinaa!" ynseili ja halveksui hän siinä pojalle kuin yliolkain, ihan selin poikaan, ja jatkoi:
"Minä vain pidän kiinni laillisesta parakraahvista niin… Niin jotta se on parakraahvi se joka on laissa se … päävaltti ja… Niinkuin jotta… Jotta hakanenhan se on hameessa se joka … joka helmat heilussa pitää, jotta se on himaus… Heipleiraus ja himaus jotta se on", tenäsi hän syvillä vertauksilla.
Sitä pojan epätoivoista asemaa silloin!
* * * * *
Mutta vähätpä siitä!
Tuuli tuntui vain yltyvän. Ukko huuhteli hattaroitansa selin poikaan ja jatkoi siinä ynseilyänsä. Kuin yksin puhuen soimaili hän ynseällä: