"Niin, ei piruvie siinä ole kuin kolme puuväliä", oli ukko saavinansa selvän jo.
Tups! oli hän luiskahtaa lattialle nenällensä, havahtui siihen ja kohentautui istumaan niin, että nojasi selin uunin kupeeseen.
"Niin meidän täytyy tulla siihen päätökseen, että Johanneksen saarna oli profeetoista!" todisti lukkari kirjaansa syventyneenä. Ukko Sikanen oli saanut selällensä tukevan taustan ja koki nyt sen nojassa syventyä siihen puuvälikysymykseen, mutta ei se tahtonut selvetä, sillä uni hämmensi taaskin.
"Paholainenkohan siinä sotkee!" oli hän jo harmistuakin koko asialle, mutta silloin nuokahti pää taaksepäin uunia vasten ja…
Niin… Kyllä hän taisi silloin jo torkahtaa koskapa…
"Ja vaikka Habakukkia katsomme… pienistä profeetoista niin näemme… minä vaan etsin Habakuk… näemme että… e-että… Esai… Hesekiel", selaili hän etsien Habakukia… "Hese… Hesekiel… Näemme, että se on profeetoista…"
"Krhoo-oo!" kuului silloin mahtava jyrinä. Lukkari kiivastui:
"Kuka piru siellä kuorsaa!" huusi hän.
"Krhoo-oo!"
"Sikasen poika… tuo piru!" hoksasi hän nyt. Pekka, joka istui aivan suoraan vastapäätä seinänvieruspenkillä, veti sikeää unta, selin seinään nojautuneena.