Mokomiakin. Ylpeät sylet laski hän isosta parrasta lentoon ja aivan komeili ynseästi kehuen:
"Sillä puolella Pielisjärven pitäjästä… siellä etelä-päässä, kuule
Kaisa…"
Luontoa se aivan nosti. Äänikin nousi, kun hän lopetti kehaisten:
"… Siellä tään pitäjään etelä-päässä kuule puidaan nämä riihet niin, jotta siitä ei synny pölyä eikä ruumenia!"
Teki jo mieli sipasemaan isoa partaakin. Lapsettoman, rikkaan lesken tietoisuudella ja tyytyväisyydellä laputteli hän pieksun pohjalla lattiaa ja…
"Niin kun on laita täällä keski-pitäjäälläkin, ja… Täälläkin ja
Lieksan paikkeilla", yltyi hän vertailemaan sillä…
"Sillä näissä, Pielisen keski-pitäjään taloissa, kuule Kaisa, kun sitä perillistä pymätään, niin sitä ei köyhimpien kaivoissa riitä edes kastevettä, jotta saisivat ilman järviveden apua sen perillis- paljouden kastetuksi kirkonkirjoihin… Niin jotta…"
"Häh?"
Aivan se suututti jo moinen kehuminen Kaisaa. Hän kehäsi jo omaakin lapsettomuuttansa:
"On sitä nyt keskis-Pielisjärvelläkin puitu ja paukuteltu eikä…"