Sitä omituista jälleensnäkemisen-tunnetta! Kummastakin tuntui, että hänet on toinen tavannut luvattomilta jäliltä.
"Ka… Pekkako se!" hölmistyi isä. Pekka oli pulassa.
"Ka-a!" tapaili hän ikäänkuin niskaansa raapaisten ja muun puutteessa tokasi:
"Tää nahan ostaja tää vaan on nostanut tässä joutavasta kinan!"
Mutta ei ollut siitäkään nyt apua. Myöjä, Kettunen, näet luikki ääneti, nahka kainalossa pois, joukko hajaantui ja isä ja poika jäivät kahden-kesken keskelle katua:
"Tuota noin… Ka… että tuota", tapaili luvattomilta poluilta yllätetty isä.
"Ka… Mitäpäs siinä!" hapuili samassa asemassa oleva poika, hapuili sanoja ja tokasi lopulta umpimähkään:
"Niin jotta… Tässä ostajassa se oli vilppi…"
* * * * *
Mutta selviytyi siitä toki Pekka. Hän näet muisti sen vaa'an ja alkoi oitis, ilmoittaen: