"Ka… Mutta sepä ei se akka hellittänyt vielä siihenkään hintaan…
Niin jotta minä peräännyin…"
"Häh!" uhkaili Pekka. Mutta toinen vaan neuvoi:
"Ka… Niin jotta se on vielä härkä akalla jälellä… Senkun menet vaan ja lyöt rahat pöytään niin…"
Ahneus sai taas vallan. Aivan hän neuvoksi:
"Hyvä härkä se on siihen hintaan… Ja… toisekseen… niin jotta", hän imasi kehaisusanat, "jotta ei se sillä hinnalla heltiä enää kunnollinen liha-härkäkään, saati sitten oikea rotusonni…"
Mutta ei Pekka. Tiukasti hän vain hieroi riitaa. Tosin ei hän luullut olevansa humalan puolesta vielä aivan valmis, varsinkin kun hän huomasi ryypyiltänsä palanneen poliisin pitävän silmällä menoa. Siispä tyytyi hän tällä kertaa tähän vähään alkuun, uhmaillen salaperäistä:
"Mutta kunhan se piru herää ruokalevolta niin…"
Niin jatkettiin. Pekka härnäsi ja ärjäsi jo lopulta aivan kiljasemalla:
"Ryökäleen Leskinen!"
Sitä karjaisua! Se oli jo ilmeistä tappeluraivoa.