VARIS (Työssään ahertaen). Olisipa tässä Joroisten Kämäräiselle kaksikin Susoa… tämä Illikaisen ja se Iipposen… (Hankoaan tarkastellen). Olisi… olisi tässä Susoja…
MAIJA (Hyvän sävyisesti). No tokihan ne nyt on muut Kämäräiset sinun laisia… jotta eivät malttaisi lesken sänkyä toisetta Susotta maata.
ILLIKAISEN SUSO. Ja mihinhän tuo nyt Iipposenkaan leski sitte miehen ottaisi. Hapannut mökki siinä vain on ja pahanpäiväinen lehmän kanttura, niin että siihen nyt vielä miehet ja muut hyvät pitäisi olla… Hyvä kun jaksaa mokomissa oloissa itsensä hengissä pitää, niin jotta ei ennen omia hautajaisiaan kuole.
MAIJA. Ja mikäpäs hänellä silläkään Susolla on siinä yksinäänkin eläessä, kun vaan herra terveenä pitää ja tätä syömisen puolta on, jotta päivästä toiseen pääsee.
VARIS. Olikohan tuo se Kuparisen entisen tytön mies oikein talollisia, vai näitä paljaita mökkiläisiä?… Se Kämäräinen?
MAIJA. Eivätpä nuo tuosta tienneet muuta kun jotta Kämäräinen se on nimeltään ja muuten siivo ja hyvä työmies… Mikä hovilainen hän sitte lieneekin.
VARIS (Kuin itsekseen, työhönsä katsoen). Olisi… olisi tässä
Kämäräiselle Susoa… Kun vain älyäisi ottamaan tulla…
MAIJA. Ja sinun vain pitää siinä höpistä… Ikäänkuin mitä ymmärtäisit koko asioista… Vaikka eivät ne sanoneet senkään Kämäräisen olevan iällä pilatun… Siinä viiden kuuden kymmenen korvilla kuuluu olevan vasta koko ikää.
ILLIKAISEN SUSO. Mitäpä heidän joroiselaisten iästä ja muusta ajasta on juvalaisille hyötyä, kun siellä asti elävät… Olipa nää sitte vaikka miten nuoria ja rikkaita. (Huokaillen). Kotiin kun tästä olisi lähdettävä mennä rehmämään.
MAIJA. Ähää!… Vai jo kotiin!… Istuisit tuossa nyt vielä… Ei tää köyhäkään kylässä happane.