VARIS (Itsekseen). Sopiikohan tuo hanko kaulaan. (Lähtee ulos). Pitääpä käydä aivan koettamassa.
ILLIKAISEN SUSO. Kun se nyt Iipposen leski sattuisi tänne tulemaan niin sanoisit, jotta ei mene enää sinne vanhalle mökkirähjälle, vaan tulee sinne Roivaan entiselle mökille… (Lähtien). Saisi nuo pellavat vielä loukutetuksi niin pääsisihän siitäkin rististä vähäksi aikaa rauhaan, eikä tarvitseisi tällä tavalla juoksennella.
MAIJA (Menijän jälestä). Ka joko sinä nyt menet, jotta ei tässä ennätä kahviakaan vieraalle valmistaa…
ILLIKAISEN SUSO (Ulkona). Onpa tuota sen verran vielä itselläkin, jotta ei tarvitse koko päivää istua sitä muilta vuottamassa ja vornottamassa.
MAIJA. Suuttuikohan tuo nyt vielä, kun ei saanut! (Pannuaan haistellen ja vieden liedelle). Hyvä toki, että meni niine suineen… Jäi toki tuo pannun pohja tässä omaan aamutuimaan. (Varikselle, joka palaa). Sopiko se kaulaan?
VARIS. Sopi… Tuo palikka pitää vain vuolla, niin heittää sitä pahan teon, hylky. (Ryhtyy työhön. Iipposen Suso saapuu.).
MAIJA. Ka tässähän tää Iipposen Suso on!… Kun jo luultiin, jotta minnekkähän Suso joutui. Vieläkö sinulle mitä kuuluu?
IIPPOSEN SUSO (Hartaasti). Siinähän tuo Herra vaan auttaa päivästä toiseen. Kun vaan ihminen sitte jaksaisi häntä kiittää ja olla otollinen, eikä eksyisi näihin maallisiin viettelyksiin ja villityksiin.
MAIJA. Ka eihän niistä villityksistä leipää, eikä muuta autuutta lähde!… Mitä varten heidät sitte nekin lie luotukin tänne maailmaan!
IIPPOSEN SUSO (Kujerrellen). Tottapa se on niin ylhäällä säädetty, jotta kaikki pitää olla mitä vain sanassa ilmotettu on. Nuhteeksi ja opetukseksihan ne kaikki vaan on meille annettu ja jotta itse kukin ottaisi itsestänsä vaarin.