VARIS (Itsekseen). Nuhteeksi… nuhteeksi on annettu… (Työlleen).
Tuokin palikka kun tuossa reistailee!
IIPPOSEN SUSO. Kunpa vaan me ymmärtäisimme hetkemme oikein käyttää, emmekä erehtyisi poluiltamme. Mutta miten moni meistäkin horjahtaa ja eksyy viettelyksen ja synnin paulaan.
MAIJA (Lattiaa lakaisten). Ka kukas ne kaikki paulat ja ansat täällä ennättää nähdä ja kiertää, kun on työtä jo tässä tosissakin, jotta ei enää hengähtämään jouda.
IIPPOSEN SUSO. Hoh-hoi… hoh-hoi!… Niinhän se on tämä meidän elämämme… Emme me silmin näe, emmekä korvin kuule…
MAIJA. Entäs näkikö se tää Illikaisen Suso sinua?… Se tästä ihan vasta-ikään ennätti lähteä. Ja sinua sanoi vielä etsivänsä pellavasaunaan.
IIPPOSEN SUSO. Vai kävi se Suso toki tässä.
MAIJA. Kävi… Mistäs sitä sinä tulet?
IIPPOSEN SUSO. Tuollahan minä heränneiden seuroissa pistäännyn, niin arvelin poiketa tässä vaikka noita jalkoja lepuuttamassa.
MAIJA. Vai niitä sinä!… Se asuukin Illikaisen Suso nyt jo siinä Roivaan entisessä mökissä ja käski sanoa sinullekin, jotta menisit sinne pellavasaunaan… Eikö tuolla lieneekin jo kahvi siellä valmiina vuottamassa.
IIPPOSEN SUSO. Vai jo se Illikaisen Suso muutti. Kunpa herra antaisi hänelle nyt uudessa asunnossa enemmän nöyryyttä ja pehmittäisi hänenkin kovan sydämensä käsittämään ja ymmärtämään!