KÄMÄRÄINEN. Ka lue heidät… niin sittepähän näkee.
RONKAINEN (Lukee). Kuusisataa seitsemän kymmentä markkaa ja yhdeksäntoista penniä!
KÄMÄRÄINEN (Murahtaa). Paljonko?… penniä tarkotan?
RONKAINEN. Yhdeksäntoista penniä pientä rahaa ja liki seitsemänsataa tätä suurta. (Hetken päästä Kämäräiseen katsahtaa muljauttaen). Se on jo iso raha tuo seitsemän sataa… näin mökkiläisen rahoissa… Ja varsinkin nyt kun on nämäkin rahtilaisen tienestit huonot, niin ei sitä rahaakaan kannata ylenkatsoa. (Odottaa). Ja eikä sen Iipposen lesken suostumisestakaan, toisekseen, ollut vielä varsinaista varmuutta olemassa.
KÄMÄRÄINEN (Mietittyään ottaa puukkoa tupestaan). Ka minkäpäs sille ihminen kohtalolleen taitaa, kun se kerran on ylhäällä niin päätetty. (Työntyy pöydän taa syömään). Tule pois sinäkin syömään.
RONKAINEN (Totellen). Ka minkäpäs sille… Niin kuin nyt sinäkin vielä ikämies, niin mistäpä sitä ihan enkeleitä ottaa!
VARIS (Palaa, sytyttää lieden luona piippunsa). Juohtui mieleen, jotta tässä on näitä hiiliä, niin käännyin sytyttämään tuon piipun jotta ei… pah… pah… pah… jotta ei tarvitse tikkuja kuluttaa. (Miehille). Vaikka niinpä se se Iipposenkin leski jutusti, jotta se on tämä Illikaisen Suso sen miehen saanut… Niin se ämmä juttusi… Ja rikas leskihän tämä Illikatar onkin…
RONKAINEN. Onhan tää…
VARIS. O-on… Ja julma työmies on pakana… Höyryää siinä miehen hartiat jos mielii sen rinnalla niittämisessäkin pysyä… Ja mitäpäs tää meikäläinen mies muuta sen parempaa rakkautta tarvitsekaan…
KÄMÄRÄINEN. Mitäpä sitä…