VARIS (Lähtöä tehden). Mitäpä… mitäpä siitä turhuutta tarvitsee… Ja se Iiipposen leski taas onkin hyvin köyhä… ja huono työmies… Hätä-hätää saa omat luunsa kannetuksi. (Jäähyväisiksi). Kalakukkoako se Suso syöttää?
RONKAINEN. Ka kala-…
KÄMÄRÄINEN (Kahden jäätyä). Ja kehuupa tää Varis tätäkin Susoa.
RONKAINEN. Mikäs tätä tämmöistä riskiä ihmistä on kehuessa! Suutkainen summa on tuotakin valmista rahaa…
KÄMÄRÄINEN. Onhan siinä penniä, jos lie markkaakin… seitsemässäkin sadassa. (Lopettaa syöntiä). Ja eikä tää leskimiehen rakkaus yleensäkään ole enää niin järin ronkelista kuin varsinaisen poikamiehen.
RONKAINEN. Eikä se lesken rakkaus erin lämmintä ja nirppuista ole. (Juo). Ja siihen kun vielä myöt tämän Suson hevosen niin kykenet käteisellä ostamaan mökin maat ja elät isäntänä omissa lämpimissäsi.
KÄMÄRÄINEN. Ka tuhannestahan se isäntä sitä tarjoo… Jo tuota onkin saanut ikänsä siinä toisen mökkiläisenä kitua kuin syntinen tulevassa ilossa… (Katselee lepopaikkaa). Ja hyvän kalakukonkinhan tää näkyy osaavan paistaa!
RONKAINEN. Hyvän… Ja mene tiedä miten tapuisa tästä Susosta tulee siinäkin aviollisessa lempeydessään, kun kerran Joroisiin pääsee.
KÄMÄRÄINEN (Tekee Illikaisen nutusta päänalusen). Ka voihan se leski Joroisissa lempeytyä… Pahasisuinenhan se oli sekin Kaavilta tuotu Särkisen Lotta Joroisiin tullessaan, vaan koojautuipa tuo sekin, niin jotta kuollessaan jo oli jumalinen ja hyväsopuisen… Niin jotta voi se tääkin Suso Joroisissa parata.
RONKAINEN (Lepopaikkaa katsellen). Voi se…