KÄMÄRÄINEN. Voi… Käyttää vielä ahkerasti rippikirkossa, niin kuka sen tietää miten sävyluontoinen hänestä sukeutuu. (Vetäytyy penkille mahalleen). Vaikka ruokalepo-untapa tässä tuntuu luonto vaativan! Rupea sinäkin vähä lojumaan.
RONKAINEN (Totellen). Ka painostaapa tää ruoka. (Vetäytyy pitkäkseen). Ja kun se Joroisten pappi vielä sillä lempeällä saarnallaan lohduttaa, niin lauhtuuhan se jo siitäkin luonto.
KÄMÄRÄINEN. Lauhtuuhan se. (Unisena). Lempeästihän se saarnaa
Joroistenpappi. (Kuorsaa hiljaa.).
RONKAINEN. Lempeästi (Unisena). Kyllä se pehmittää… luonnon.
(Kuorsaa.).
KÄMÄRÄINEN (Unen seasta). Pehmittää se… luonnon. (Kuorsaa kovemmin.).
RONKAINEN (Torkahtaen). Pehmittää se… pappi…
KÄMÄRÄINEN. Pehmittää. (Yhä kovenevaa kuorsausta). Kroho! Kro-ho!…
Kro-hoo!
(Nukkuvat rauhallisesti kuorsaten. Iipposen Suso ilmestyy
nöyrän näköisenä ja ryhtyy kirnuta hölkyttelemään.).