KÄMÄRÄINEN. On… Hyvä että mies pääsi ijäiseen rauhaan!
KUTVONEN (Varustellen poislähtöä). Onni… onni oli ukolle että kuolema vapautti Illikais-vainaajan. Se mies sai eläessään rakkaudesta niin kyllänsä, jotta ei olisi enää silmilläänkään vaimoväkeä katsellut.
RONKAINEN. Eipä tietenkään… Ja tää Kutvonen nyt painaa Kajaaniin päin?
KUTVONEN (Lähtöä tehden). Kajaanin markkinoille painaa Kutvonen, Kajaanin… Jos siellä sattuisi hyviä piipun vaihtajia sieltä Paltamon puolelta, niin tämä poika ei yhtä piippua surisi, vaikka huikkokaupoiksikin tulisi.
RONKAINEN. Eihän se Kutvonen yhtä piippua itkisi.
KÄMÄRÄINEN (Udellen). Ja taisi jo sekin Iipposen Suso osottaa taipuvaista mieltä… vaikka niin kuin Joroisilaisellekin tulemaan?… (kierrellen) tahi niin kuin Kutvoselle, tarkotan?
KUTVONEN. Susoko?… Monet lirutukset jo luritti leski Kutvoselle, että päästäpä Joroisiin suutarin matamiksi, mutta Kutvonen sanoi vain että elä lipaise, ennen kun läpäsee. (Viskaten lestisäkin olalleen). Onkohan tästä suoraan Koposen suon kautta mennessä hyvin kuraista?
RONKAINEN (Piippu ikenissä). Eipä se erikoisen… Lentäväthän siitä linnutkin yli… kuivana aikana!
KUTVONEN (Mennessään). No tottapa hänestä sitte rivakka mieskin yli pääsee! (Juo vettä, ovessa). Hyvää vettä siinä Kämäräisen kaivossa on.
KÄMÄRÄINEN (Asiaa miettien). Mhyy!