RONKAINEN (Oivaten asian). Kovastihan se kehuu sitä Iipposen Susoa!
KÄMÄRÄINEN. Kehuuhan tuo Susoa! (Äänettömyys).
RONKAINEN. Ja eikä tää Kutvonenkaan toista ihmistä ihan turhasta syystä kehu… vaikka se sitä omaa itseään vähä aiheettakin ylistää!
KÄMÄRÄINEN. Eihän se toki toista syyttä kehu… (Miettivät).
RONKAINEN (Kehittäen asiaa, piippuaan täyttäen). Se tässä avioelämässä on tuokin vaimon helläluontoisuuskin yhtä talon rikkautta…
KÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs se muuta on…
RONKAINEN. On… on se… Eikä tämän Kaavin Turusen leskestä, siksi toisekseen, ole sen parempaa varmuutta luonteensa, eikä muunkaan taipumuksensa puolesta… paitsi minkä tää Malisen eukko siitä juttusi.
KÄMÄRÄINEN (Mietittyään). Kukapa niiden eukkojen puheisiin sitte osaa uskoa… niin kuin senkin Malisen eukon.
RONKAINEN. Eihän niihin kuka osaa.
KÄMÄRÄINEN. Ei. (Miettivät).