RONKAINEN (Tehden päätöksen). Niin… jotta mitähän jos pyörähdettäisikin tästä Juvalle… eikä Kaaville? (Hetken päästä). Vai mitä sinä arvelet?
KÄMÄRÄINEN (Myöntyen). Ka yhtä hyvinhän se ruuna juosta lököttelee
Juvalle kuin Kaaviinkin päin.
RONKAINEN. Y-yhtä… Eikä matkakaan ole sen pitempi toiseen kuin toiseenkaan.
KÄMÄRÄINEN (Omaa puhettaan jatkaa muristen). Ja tiekään ei ole Juvalle mennessä niin mäkistä kuin tänne Kaaville päin… niin jotta ruunankin vaivoja säästää.
RONKAINEN (Innostuu). Hyvätkin ruunan vaivat säästää… Ja siksi toisekseen eivät ne Suson ruiskylvötkään ole järin ylenkatsottavaa tavaraa näin mökkiläisen edesottamisessa… Jos niin kuin sitäkin puolta ajattelisit.
KÄMÄRÄINEN. Ka eipähän se ikämies paljaalla rakkaudellakaan elä. (Lähtöä tehden). Eikä tää enää pitkittämiselläkään ja punnitsemisella parane… Niin jotta pane sinä niitä eväitä konttiin niin minä mätän tään lehmän veden korvoon ja nostetaan korvo mennessä punikille. (Mättää vettä liedellä olevasta kattilasta korvoon). Ja sieltä Juvaltahan ne nämä Kaisa-vainaankin esivanhemmat kuuluvat tänne Joroisiin muuttaneen… Niin että siinäkin suhteessa oli tää Kutvosen käynti onni.
RONKAINEN (Evästä pannen). Oli… Oli se onni, jotta se osui pistäytymään, niin että ei tullut tietymättömän päälle Kaaville lähdetyksi… Joko se vesi on mätetty!
KÄMÄRÄINEN. Jo… (Ottaa valjaat naulasta). Ja hyväksi onneksi vielä tuli maininneeksi siitä Illikaisen lesken pahuudesta… Kukapa sitä vanhalla ijällään äksyä eukkoa riesakseen huolisi!
RONKAINEN. Eihän se äkäinen eukko ole ilo miehen majassa…
KÄMÄRÄINEN. Ei… Tule nyt niin nostetaan tää korvo mennessä.
(Lähtevät).