TOINEN NÄYTÖS.
Samanlainen Variksen mökki. Varis itse vuoleksii hankoa, vaimo,
Maija panee leipiä uuniin.
MAIJA (Itsekseen, uunia tarkastellen). Paistunevatko he hänessä vai mitä he tehnevät… Kun ei ollut kunnollisia puitakaan, millä lämmittää.
ILLIKAISEN SUSO (Saapuu, helmojaan alas laskien). On sitä tuota likaa ja rapaa kaikki paikat täynnä! Kun saa milloinkin Hakulisen kujasilla kaalaa kurkkuaan myöten ravassa, niin ei siinä enää köyhän mieli tee kuivuutta itkemään…
MAIJA. Vai niin äijä sitä on sitäkin rapaa!
ILLIKAISEN SUSO. Ei tuota muuta enää taida ollakaan koko Juvalla kun paljasta rapaa ja kurjuutta. (Istahtaa.). Mistä häntä sitte riittäneekin. (Kääntäen äkkiä puheen). Sian hankoako se tää ukko Varis vuolee?
MAIJA (Vastaa miehensä puolesta). Sitähän se siinä tuhertaa… Mitä hänestä sitte tuleekin!
VARIS (Kuin itsekseen, toistellen katse työssä). Sian… sian hankoa tuhertaa… Kas kun se rikas Hakulinenkaan ei niitä kujasiaan hiekoita.
ILLIKAISEN SUSO. Oikeinhan se nyt siihen rikkautensa kaataisi… joka ennen möisi suolensa, ennen kuin pennistä luopuisi… Ja tään köyhän kansan sitä vaan täytyy kaikki rikkaiden ravat uida ja kahlata, vaikka heihin jo elävältä hukkuisi.
MAIJA. Kaikkihan sitä pitää köyhän kestää… Entäs minnekkäs se tämä
Illikaisen Suso on menossa?