Jorkka. No sitte minä kierrän ikkunan kautta. (Yrittää lähteä.)
Juikurinen (Tulee, vastaan.) Ka!… Rautatienmiehiäkös se tääkin vieras on?
Jorkka (Rivakasti.) Jooo!… Herrat ja me… Me sitä tehdään rautatietä.
Juikurinen (Hymyillen) Ka, kukapas sitä muut! Ja vieläkö ollaan mistä kaukaa niinkuin kotoisinkin?
Jorkka (Tekeytyen) Här-rrmästä ollaan.
Juikurinen. Vai oikein sieltä iletään olla rojauttaa! (Hymyilee.) Ja sittepä sitä ollaankin niinkuin samoja veljiä, kun kerran sinäkin näissä rautatien töissä…
Jorkka (Tekeytyy rehenteleväksi.) Veljiäkö! (Lyö olalle.) Ollaanks me siis veljiä?
Juikurinen. Ka, mitäpäs sitä muuta! Kun on kerran sama ruunu isäntänä.
Jorkka (Yhdellä jalalla, kuin kumarassa, tekeytyen, käsi puukkoa tapaillen.) Veljiä… perrrr!… Saaks lyödä siis puukolla jo?… Vai? (Juikurinen hölmistyy.) Osaatkos sinä puukkotappelua? (Käsi valmiina tupessa kiinni.) Vai?
Juikurinen (Pyyhkii hihallaan suutansa, katsoa muljauttaa, epäröiden.)
Puukkoko!