(Kysyy.) Osaatko laulaa sen?
Jorkka (Pyyhkäisee hatun otsallensa.) En sitä laulua. Mutta Mattilan Sandran laulun minä osaan. Ja sitte vielä tämän Härmän pojan laulun kullallensa: (Laulaa reilusti.)
Perkutirallaa, sa sinisilmä tyttö!
Jos tohdit katsoa puukon terää,
niin rakkaus se rinnassa herää.
Mamman Liisa (Ynseästi.) No-o!… Niitä semmoisia on jo nähty ja syötykin. Mutta (keskeyttää, Pekalle touhukkaasti) Pekka! Otappas rainta ja mene lypsä lehmät. Minä tästä pyörähdän korjaamassa sen kärrinpyörän. (Jäähyväisiksi Jorkalle.) No… niin-kuin-niin! (Poistuu kuin pyrähtäen. Pekka Eevastiina lähtee perässä.)
Jorkka (Itsekseen, ihmetellen.) Sun saamari sitä eukkoa! Siin' on koko ryökäleen ruusunen!… Mutta entäs täällä oven takana! (Koputtaa kamarin ovelle.) Kuuleks' sa, tyttö! Joko sull' on henttu! (Koputtaa.) Eh, Silja! Sil-ja!
Silja (Kamarissa, reilusti.) No enkä vastaa!
Jorkka. Sii-ilja! (Kuuntelee.) Kuule, Silja! Joko ma rakastun sinuun?
Silja (Ynseällä äänellä.) Rakastun! Mokomakin!
Jorkka (Jatkaa omaansa.) Sii-ilja!
Silja (Tiukasti.) Enkä avaa ovea.