Jorkka (Rehennellen, omalla tavallaan leikiksi pannen.) Elä lemmolla!… Rakkauskin siis on tässä talossa alettava papista ja papin rouvasta ja vasta sitte… Errr? .. perrr… (rennosti) kiroonks ma jo? Vai? (Lähentelee Siljaa.) Silja!… Eh, Silja! (Yrittää laulaa.)
Ja lemmi sinä tyttö Härmän poikaa…
Mamman Liisa (Topakkana keskeyttää, sysää Siljan kamarin ovea kohti.) Silja pois… (Käskevämmin.) Kamariin Silja ja paikalla! (Sysää kamariin, lukitsee oven. Kuin voittaja.) Siellä on nyt likka kuin kaapissa, sanoi mamma tytöstänsä.
Jorkka (Kuin harmistuen.) Mutta perhana! (Ikäänkuin uhkaavasti.) Sun saamari!
Mamman Liisa (Tavallisesti, asiaa selittäen.) Reilu mieshän sinä näyt olevan, mutta… (ottaa pieksua orren päästä) mutta ensin usko ja kristillinen meno, ja sitte vasta rakkaus, (Tarkastelee pieksun ompelusta, kuin itsekseen.) Jokohan tuokin pieksu ratkeaa. (Tarkastelee kenkää itsekseen, laulaa kiekutellen.)
Ja rakkaus se syämmehen syttyy, kun ruusut ne kukoistavat.
(Äkkiä Jorkalle.) Mitenkä paljo sinulla jo on ikää?
Jorkka (Rennosti liikehtien.) Naima-ikä, ja sekin jämpti ja hiuskarvan päälle kuin apteekin vaa'alla mitattu.
Mamman Liisa (Halveksien) Noo! Vielähän tässä nyt hiuskarvat ja muut harjakset… ikää mitatessa! (Äkkiä iloisesti Jorkan edessä, silmiin katsoen.) Entäs osaatko sinä laulaa sen laulun, jotta: (Laulaa kiekutellen, laulun mukaan Jorkan edessä hieman lehahdellen kuin tanssiliikkein. Sävel sama kuin "Nyt kukkivat", mutta laulaa makeammin jaetut tavut pitkään vetäen:)
Voi, voi su-ua, Akse-eli ju-ulma,
kun Hilma-asi hylkäisit sä-ä!
(Lehahtelee kauvemma.)
Rai… rai… rai!… Akse-eli julma
kun Hilma-asi… Rai… lal… lal-laa!