Jorkka (Raapaisee niskaansa muka harmista.) No perhana!… Ja minä kun jo arvelin rakastua tähän väärään Liisaan. (Lähestyy Liisaa rehdisti) Sis-so!… Se on siis tämä se oikea.
Mamman Liisa (On noussut. Menee vastaan ikäänkuin urhoollisesti.) Ei sitä meidän talossa säikytä, jos yksi mies vastaan tulee. Annappas tulta piippuun!… Onko sinulla tikkuja?
Jorkka (Kopeloi taskujaan nopeasti.) No pitää olla! (Raapaisee tulen ja sytyttää Liisan piipun. Kuin ihastuneena.) Niin sitä pitää. Reilusta pelistä se pitää Härmän poika.
Mamman Liisa (Puhaltaa savut. Äkkiä.) Mikä sinun nimesi on?
Jorkka (Kuin kehuen.) Kasteesta asti Jorkka. Kova rautatien junkkari, ankara puukkomies ja kuulu naisten viettelijä.
Mamman Liisa (Nostaa kätensä, varottavasti.) Mitä siihen tulee, niin… (käskevällä päänliikkeellä) niin suu poikki tässä talossa semmoisista! (Omituisesti.) Niin-kuin-niin!
Jorkka (Muka oudostuen.) Elä helkkarissa!… Pulska ja iloinen eukko…
Mutta ettäkö siis rakkaudestakin suu poikki?
Mamman Liisa. Joo… mutta… (omituisesti) mutta sana ja sakramentti se jöötä pitää! (Kuin voitokkaana.) So, siis, poika, rakkaudesta! (Kuin asiaa selittäen.) Niin jotta jos ei kerran ole sormusta ja pappia, niin… (nyökkäilee omituisesti, voitokkaasti) niin-kuin-niin!… Niin-kuin-niin, Härmän poika!
Jorkka (Pannen leikiksi.) "Niin-kuin-niin"! (Pekka Eevastiina pesee pyttyä.) Mitä "niin-kuin-niin"?
Mamman Liisa (Topakkana.) Niinkuin sana ja sakramentti vaatii, niin on kaikki tässä talossa… Että siis ensin vihkiminen ja vasta sitte muu… se muu rakkaus… Mutta jos ei niin, niin silloin (vetäisee kädellään kuvaavasti suunsa editse) näin suu poikki niistä puheistakin tässä talossa.